OSINKO -hankkeen blogi
Osaamisen ja oppimisen tulevaisuus puhutti eilen laaja-alaisesti Kiinteistöalan Koulutuskeskuksen juhlaseminaarissa. Mitä jäi käteen? Sanoisin, että paljonkin. Taloudellisten näkymien vastapainona toimialamme tulevaisuusnäkymät eivät voisi olla otollisempia alan osaamisen kehittämiselle.
Se, että kiinteistöala tulee olemaan keskeisessä asemassa tulevaisuudessa, ei ainakaan vähennä uusien asioiden oppimisen tarvetta. Päinvastoin koulutukseen liittyvät palvelut tulevat lisääntymään. Ne eivät kuitenkaan voi pysyä samanlaisina, sillä yksilön rooli muuttuu kuluttajasta tiedon rakentajaksi ja luojaksi. Myös pysyvät työpaikat jäävät historiaan. Tästä seuraa väistämättä se, että yksilön on otettava vastuu oppimisestaan.
Kysymykseksi jää, miten voi johtaa omaa oppimistaan, jos joku muu päättää puolestasi mitä ja miten sitä kehität? Onko ratkaisuna joustavammat tavat kehittää osaamistaan - ilman, että esimies sanoo, mitä pitää osata tulevaisuudessa?
Tähän liittyy läheisesti myös se, että asiakkaiden tarpeiden tyydyttäminen ei riitä – meidän on kunnioitettava asiakasta haastamalla hänet parantamaan tuotteita ja palveluita. Kaikki kiteytyy siihen, että uuden kehittäminen on joukkuelaji. Tiimityössäkin meidän on kuitenkin varmistettava siitä, että tasa-arvo ja vastuu ulottuvat tätä päivää kauemmaksi ilman, että nakerramme voimavaroja lapsiltamme. Suuria sanoja – ja paljon työtä edessä.