OSINKO – osaamisen innovatiivinen kehittäminen kiinteistöalalla

Ihmiset viettävät valtaosan, noin 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa. Sisäilman laatu on yhteinen asia, johon kaikki voivat jossain määrin vaikuttaa. Kysymykseksi jääkin se, missä määrin ihmiset muistavat tai osaavat tarkistaa vaihtuuko ilma omassa työpisteessä.

Ilmanvaihdon sanotaan toimivan hyvin silloin, kun tilassa on se määrä ihmisiä, jolle ilmanvaihto on suunniteltu. Jos näin ei ole, tilojen käyttäjät voivat omilla teollaan merkittävästi vaikuttaa sisäilman laatuun esim, tarvittaessa tuulettamalla työtilaa tehokkaasti ristivedolla noin viiden minuutin ajan.

Myös silloin kun tiloissa on koneellinen ilmanvaihto, tilojen käyttäjät voivat omilla teoillaan vaikuttaa sisäilman laatuun. Näin havaittiin Tampereen teknillisen korkeakoulun tutkimuksessa, jossa laadun mittarina käytettiin sisäilman hiilidioksidipitoisuutta. Tutkimuksen kohteena olevan avoimen kokoontumistilan ilmanlaatu pysyi koneellisen ilmanvaihdon kapasiteettiin nähden hämmästyttävän hyvänä. Syyksi paljastui kokoontumistilan muihin toimiston tiloihin yhdistävä käytävä. Toisessa esimerkissä neuvotteluhuoneesta käytävään avattu ovi romahdutti neuvotteluhuoneen ilman hiilidioksidipitoisuuden.

Tutkimuksentekijän Ari-Pekka Lassilan mukaan tilojen käyttäjien kannattaa ottaa vastuuta sisäilman laadusta. Usein käy niin, että pieneen ongelmaan lähdetään hakemaan massiivisia ratkaisuja - esimerkiksi perusteellisia sisäilmatutkimuksia tai kalliita ilmanvaihtokorjauksia. Toki isojakin remontteja tarvitaan, mutta myös maalaisjärki ja tilanteen mukaiset ratkaisut ovat toivottuja. Kannattaa esimerkiksi pitää sisäovia avoinna aina kun se on mahdollista.

Toisaalta, erinomaiset remontti- tai tilamuutossuunnitelmat voivat jäädä toteutumatta vastaavien talotekniikan kustannusten räjähtäessä käsiin. Avoimella tilasuunnittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa sisäilman laatuun. Avoimissa tai toisiin avattavissa tiloissa ilmanlaatu pysyy hyvänä, koska ilmaa vaihtuu suoraan tilojen välillä. Näin koneellisen ilmanvaihdon kapasiteetti tulee tehokkaasti hyödyksi ja tyhjäkäyntiä on mahdollisimman vähän, Lassila perustelee.

Tutkijat haluavatkin lanseerata alalle uuden käsitteen ”tilojen välinen ilmanvaihto”. Se tarkoittaa pienten lämpötilaerojen aikaansaamista virtauksista muodostuvaa ilmanvaihtoa tilojen välillä. Lämpötilaerot taas muodostuvat ihmisten läsnäolosta, joten tarpeenmukaisuuden idea toteutuu kuin itsestään, Lassila jatkaa toivoen lisää keskustelua asiasta.

- Eivät avoimet tilat tai ovien avaaminen tietenkään kaikkia sisäilmaongelmia ratkaise. Apua voidaan saada nimenomaan ongelmiin, joissa tilan ilmanvaihto on kuormitukseen nähden liian vähäistä, ja siksi ilman hiilidioksidipitoisuus on korkea ja ilma tuntuu tunkkaiselta, tutkija tarkentaa. 

- Kärjistäen voisi myös sanoa, ettei täyden luentosalin ja siivouskomeron välisen oven avaaminen luentosalia raikasta. Avattavan oven takana tulee olla runsaasti raikasta ilmaa hyödynnettäväksi. Tunkkaisen neuvottelu- tai työhuoneen oven avaamista viereiseen aulaan kannattaa siis jo kokeilla, sillä ilmiö on yllättävän voimakas ja vaikutus suuri, Lassila huomauttaa.

Lue tarkemmin kirjasta Sisäilman laadun parantaminen - Olosuhteiden tasaaminen tilojen välillä, millaisilla ratkaisuilla sinä itse voit helposti vaikuttaa ihmisten ja tilojen hyvinvointiin. http://dspace.cc.tut.fi/dpub/handle/123456789/22686