OSINKO – osaamisen innovatiivinen kehittäminen kiinteistöalalla

Lounasruokailu parantaa opiskelukykyä tukemalla jaksamista ja opiskeluvireyttä. Tätä väitettä vastaan on vaikea argumentoida. Siksi tulemmekin ehkä harvoin miettineeksi sitä, millä tavoin vietetty lounastauko tukee työkykyämme parhaiten.  Fazer Food Servicen kysely ”Näin Suomi syö lounasta 2014” valaisee asiaa mielenkiintoisesti. 

Tulosten mukaan lounastauolla tärkeintä on hyvä ruoka (52 %), sitten tauko töistä/opiskelusta (25 %). Kaukana näiden takana tulevat hyvä seura (6 %) ja rentoutuminen työkavereiden kanssa (7 %). Sosiaalisuus nousi esille myös kysyttäessä kenen kanssa useimmiten lounastat, sillä joka kolmannen lounasseuran muodostaa vain veitsi ja haarukka.

Vaikka työ- ja opiskelukavereiden kanssa syö useimmiten yhteensä noin 44 prosenttia suomalaisista, yllättävän moni eli noin 37 % suomalaisista syö lounaansa tyypillisimmin yksin. Työterveyslaitoksen Tuure Hurmeen mukaan lounasseura ei välttämättä edes tee hyvää. Hän viittaa tutkimukseen, jossa osoitettiin, että sosiaalinen kanssakäyminen lounaan aikana johti suurempaan väsymykseen iltapäivällä. Tutkijoiden mukaan näin saattaa tapahtua erityisesti silloin, jos lounaalla seurustellaan kollegoiden kanssa oman organisaation ruokalassa, tai jos pomo on läsnä. Tällöin puhutaan työasioista ja tauko vietetään helposti enemmän varpaillaan kuin rennosti.

Työnantajien kannattaa pitää mielessä, että olennaista kaikissa lounaanviettotavoissa oli se, että työntekijällä on valta päättää itse tavastaan pitää lounastauko. Tämä vähensi eniten heidän väsyneisyyttään. Hurmeen mukaan erakkolounastajat pysyvät myös skarppeina. Tätä tukee tulokset  saksalaisesta tutkimuksesta, jossa vertailtiin henkilöitä, jotka söivät lounaansa yksin työpöytänsä ääressä ja niitä, jotka söivät tunnin mittaisen lounaan ystävän seurassa lyhyen kävelymatkan päässä. Tulosten mukaan ulkona käyneet menestyivät huonommin kognitiivista suorituskykyä mittaavissa testeissä. He olivat jälkikäteen levollisempia ja uneliaampia.

Omat kokemukseni päätäntävallan puutteesta liittyvät lounaskokemuksiini asuessani kolmen vuoden ajan Pekingissä. Siellä jouduin usein tilanteisiin, jossa lounastin työkaverieni kanssa, jotka olivat kaikki kiinalaisia. Ja Kiinassahan syöminen on sosiaalista, sanan varsinaisessa merkityksessä ja isolla s- kirjaimella. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen saa valita yhden ruokalajin; esim. siten, että yksi valitsee lihaa, toinen kanaa, kolmas vihannesta, neljäs toista vihannesta jne. Kaikilla on käytössään yksi valinta ja kaikki ruoat ja kustannukset jaetaan. Ongelmaksi tilanteen tekee se, jos et voi ulkomaalaisena sietää toisten tekemiä valintoja. Nälkähän siinä jää – ja sehän ei lisää työtehoa.

Tämän kokemuksen jälkeen osaa antaa arvoa sille, että saa itse valita lautaselleen mitä haluaa. Ja jos tähän lisää vielä sen, että saa päättää missä syö ja kenen kanssa – asiat ovat aika hyvin.

Lisää Fazer Food Servicen kyselystä